TARINAKIRJOJA JA ARTIKKELEITA

(Kiitoksia tästä kirjallisuusluettelosta Ritva Piispaselle – 2006)

Aaltonen, Mika (1997). Suomalaisen johtamisen arvojen ja alkukuvien jäljillä? Myytit ja konnotaatiot lukiolaisten johtamiskäsityksissä. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Turku. Väitöskirja.

Aaltonen, Mika & Heikkilä, Titi (2003). Tarinoiden voima. Miten yritykset hyödyntävät tarinoita? Helsinki: Talentum.

Aavaluoma, Sanna & Kyrölä, Ulla-Maija (2003). Tornadon kohtaaminen. Dementoituva tornadon pyörteessä, läheinen uupumisen kierteessä. Toiminnallisista menetelmistä apua dementoituville ja heidän läheisilleen.Helsingin Alzheimer-yhdistys. Tampere: Resurssi.

Apo, Satu (1998). Kertomusten sisällön analyysi. Teoksessa Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Hki: Gaudeamus.

Arvilommi, Petri (1998). Narratiivinen terapia. Perheterapia 2/1998, 4-35.

Czarniawska, Barbara (1998). A narrative approach to organization studies. Thousand Oaks: Sage.

Denning, Stephen (2001). The springboard. How storytelling ignites action in knowledge-era organizations. Boston: Butterworth.

Damansio, Antonio (2000). Tapahtumisen tunne. Miten tietoisuus syntyy. Hki: Terra Cognita.

Elämä tarinaksi (2003). Helsinki: Kansanvalistusseura.

Guaraldo, Olivia (2001). Storylines. Politics, history and narrative from an Arendtian perspective. Jyväskylä: SoPhi.

Halonen, Mia (2002). Kertominen terapian välineenä. Tutkimus vuorovaikutuksesta myllyhoidon ryhmäterapiassa. Hki: SKS.

Hannula, Mika & Kukko, Marianne & Okkonen, Jussi (2003). Osaamisen ja tietämyksen hallinta suomalaisissa suuryrityksissä. Tampere University of Technology.

Heikkilä, Lauri (04). Tarinametafora ja narratiivinen lähestymistapa. Ratkes 3/2004, 17-18.

Heikkilä, Titi (1998). Muutosmyrsky. Pankkifuusio työntekijöiden kokemuksena. Helsinki University of Technology. Väitöskirja.

Heikkinen, L. T. (1999). Opettajuus narratiivisena identiteettinä. Millainen on hyvä opettaja? Miten sellaiseksi tullaan? Teoksessa Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulma. WS. 275-290.

Heikkinen, L. T. Hannu (2001). Toimintatutkimus, tarinat ja opettajaksi tulemisen taito. Narratiivisen identiteettityön kehittäminen opettajankoulutuksessa toimintatutkimuksen avulla. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.

Holma, Juha (2001). Mistä puhutaan kun puhutaan narratiivisuudesta? Teoksessa Ja äkisti uusi aikakausi. Hki: Suomen Mielenterveysseuran Psykoterapiataitojen instituutti. 131-144

Holma, Juha (1996). Narratiivinen lähestymistapa akuuttiin psykoosiin. Teoksessa Psykoterapian prosessit – tutkimukselliset konstruktiot. Hki Suomen psykologinen seura. 66-77.

Holma, Juha (1999). Postmodernismi, narratiivisuus ja psykoosi. Psykologia 34/99, 322-328.

Huhtanen, Kaija (2004). Pianistista soitonopettajaksi. Tarinat naisten kokemusten merkityksellistäjinä. Studia Musica 22. Hki: Sibelius-Akatemia. Väitöskirja.

Hänninen, Vilma (1994). Ei toimijaa ilman tarinaa. Teoksessa jos A niin… Tampere: Vastapaino. 167-179

Hänninen, Vilma (1999). Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Acta Universitatis Tamperensis 696. Väitöskirja.

Hänninen, Vilma (1996). Tarinallisuus ja terveystutkimus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 33/96, 109-118.

Hänninen, Vilma (1991). Työpaikan menetys tarinana. Psykologia 26/91, 348-355.

Kantavat sanat (1989). Toim. Juhani Ihanus. Hki: Kirjastopalvelu.

Katila, Saija (2000). Moraalijärjestyksen rajaama tila:  maanviljelijä-yrittäjäperheiden selviytymisstrategiat. Helsinki School of Economics and Business Administration- Väitöskirja.

Kauppi, Timo & Savimäki, Marja-Leena (2004). Toimiva työyhteisö – menestyksen malleja. Mallinnushankkeen loppuraportti. Hki: Koulutus ja konsultointi Timo Kauppi.

Kerro vain totuus. Elämäkertatutkimuksen omaelämäkerrallisuus (1995). Professori J. P. Roosin juhlakirja. Hki: Gaudeamus.

Keskinen, Soili & Leimala, Leila & Romana, Anneli (2004). Narratiivinen työote työyhteisöohjauksessa. Osviitta 4-8.

Korhonen, Merja (2000). Oma elämäntarina itseymmärryksen välineenä. Teoksessa Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. Jyväskylä: PS-kustannus. 57-69.

Kulttuuri ja psykologia (1999). Toim. Juhani Ihanus. Hki: Yliopistopaino.

Kunnon tarinoita (2002). Tarinallinen näkökulma kuntoutukseen. Toim. Vilma Hänninen ja Jukka Valkonen. Kuntoutussäätiö.

Kusch, Martin (1988). Kertova minä. Teoksessa Minä. Suomen Filosofisen Yhdistyksen Helsingissä 13.-14.1. 1986 järjestämän kollokvion esitelmät. Helsinki: Suomen Filosofinen Yhdistys. 152–164

Laukka-Sinisalo, Hilkka (1994). Tarina kahdesta sammakosta eli kuinka löydät itsestäsi selviytyjän? Hki: Otava

Littlejohn, Stephen W. & Domenici, Kathy (2001). Engaging communication in conflict. Systemic practice. Thousand Oaks: Sage.

Lue poliittisesti (2004). Profiileja politiikan tutkimukseen. Toim. Sakari Hänninen & Kari Palonen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Löyttyniemi, Varpu (2004). Kerrottu identiteetti, neuvoteltu sukupuoli. Auscultatio Medici. Jyväskylä: Minerva. Väitöskirja.

Maguire, Jack (1998). The power of personal storytelling. Spinning tales to connect with others. New York: Putnam.

Minussa elää monta tarinaa (2002). Kirjoituksia opettajuudesta. Toim. Hannu L. T. Heikkinen ja Leena Syrjälä. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Mäkelä, Klaus (1998). Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. Teoksessa Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Hki: Gaudeamus.

Narrative research (2002). Voices of teachers and philosophers. Toim. Rauno Huttunen, Hannu L. T. Heikkinen ja Leena Syrjälä. Jyväskylä: SoPhi, Jyväskylän yliopisto.

Opettaja peilissä (2004). Katse ammatilliseen kasvuun. Toim. Marjo Vuosikoski ja Taina Törmä. Hki:Kansanvalistusseura.

Pennebaker, James W. (1990). Opening up. The healing power of expressing emotions. New York: Guilford.

Puutio, Risto (2002). Organisaatio tarinoina. Teoksessa Merkitysmysteeri – organisaatiot ja kehittämisen kieli. Jyäskylä: Odeco.

Päiväkirjasta hypermediaan (1991). Suomen kirjallisuusterapiayhdistyksen 10-vuotisjuhlakirja. Toim. Juhani Ihanus. Hki: Kirjastopalvelu.

Saarenheimo, Marja (1997). Jos etsit kadonnutta aikaa. Vanhuus ja oman elämän muisteleminen. Tampere: Vastapaino.

Saastamoinen, Mikko (2000). Elämänkaari, elämäkerta ja muisteleminen. Teoksessa Ruumis, minä ja yhteisö. Sosiaalisen konstruktivismin näkökulma. Kuopio: Kuopion yliopisto.

Saastamoinen, Mikko (1999). Narratiivinen sosiaalipsykologia – teoriaa ja menetelmiä. Teoksessa Hegelistä Harréen, narratiivista Nudistiin. Kuopio: Kuopion yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. 165-192.

Sanojen liikkeitä (1985). Kirjoituksia kirjallisuus- ja runoterapiasta. Hki: Kirjastopalvelu.

Simmons, Annette (2001). The story factor. Secrets of influence from the art of storytelling. Cambridge: Perseus Publishing.

Sintonen, Teppo (1999). Etninen identiteetti ja narratiivisuus. Kanadan suomalaiset miehet elämänsä kertojina. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Subjekti. Minä. Itse (1995). Kirjoituksia kielestä, kirjallisuudesta, filosofiasta. Toim. Pirjo Lyytikäinen. Hki: SKS.

Tammelin, Leena (2004). Tarinaa tarinallisuudesta. Olen tarina, joka tapahtuu minulle. NLP-mielilehti 2/2004, 18-19.

Tarinoita johtamisesta (1994). Systeeminen ja reflektoiva näkökulma johdon konsultointiin. Odeco.

Tarkka, Minna (1996). Narratiivisuus ja vuorovaikutuksen tilat. Teoksessa Johdatus uuteen mediaan. Hki: Edita.

Tasala, Markku (2002). Työpaikkakiusaaminen opettajien tarinoissa. Narratiivinen analyysi neljän sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopettajan työpaikkakiusaamiseen liittyvistä kokemuksista. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Tigerstedt, Christoffer (1998). Omaelämäkertojen erillisteemojen analyysi. Teoksessa Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Hki : Gaudeamus.

Tolska, Timo (2002). Kertova mieli. Jerome Brunerin narratiivikäsitys.  Helsingin yliopiston laitoksen tutkimuksia 178. Helsinki.

Työttömän tarina (1993). Toim. Pekka Laaksonen ja Ulla Piela. Hki: SKS.

Vaieta vai sanoa (1995). Kirjallisuusterapia kasvutyössä Toim. Juhani Ihanus. Hki: BTJ Kirjastopalvelu.

Valkonen, Jukka (1994). Tarinametafora sydäninfarktista kuntoutumisessa. Hki: Kuntoutussäätiö.

Valtasaari, Etel (1997). Narratiivinen lähestymistapa. Kerrottu minä, ikkuna ihmisen subjektiiviseen todellisuuteen. Toimintaterapeutti 3/97, 3-4.

Viitaniemi-Lahtinen, Seija (1991). Marginaalisuuden runollistaminen – huomioita vankilaelämäkerroista. Teoksessa Päiväkirjasta hypermediaan. Hki: Kirjastopalvelu.

Vilkko, Anni (1997). Omaelämäkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta. Hki: SKS.

Vilkko, Anni (1998). Omaelämäkertojen analysoiminen kertomuksina. Teoksessa Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Hki: Gaudeamus.

Vilkko, Anni (1988). Tarina tarinasta. Erään naisomaelämäkerta-aineiston tarkastelua. Sosiaalipolitiikan laitos. Tutkimuksia n:o 1/1988. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Voimavarat, ratkaisut ja tarinat (1998). Toim. Antti Mattila. Kuntoutussäätiö.

Wahlström, Jarl (2001). Terapeuttiset tarinajäsennykset ja toimijuuden restauraatio. Teoksessa Ja äkisti uusi aikakausi. Hki: Suomen Mielenterveysseuran Psykoterapiataitojen instituutti. 103-118.