NARRATIIVINEN KOULUTUS
KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN MAISEMIA
3.–4.10.2006 KLO 9.00–16.00 Helsingissä Karjala-talolla
HUOM ! ILMOITTAUTUMISAIKAA JATKETTU 22.9. SAAKKA !
Oppaanamme Maggie Carey
Koulutusilmoitus (pdf)

Maggie Carey kuuluu narratiivisen työtavan kodin, Australian Adelaidessa sijaitsevan konsultaatio- ja koulutuskeskus Dulwich Centren pitkäaikaisiin kouluttajiin ja terapeutteihin. Hän on paitsi narratiivisen työtavan isähahmon, Michael Whiten työtoveri, myös ympäri maailmaa arvostettu narratiivisen työtavan taitaja.
Koulutuksen järjestää Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys Ratkes ry yhteistyössä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian sekä Mielenterveyden keskusliiton kanssa


Seminaarin ohjelma
PROGRAM RATKES OCTOBER 2006
DAY 1.9:00- 10:15. The narrative framework re-visited.
- Introduction, and some underlying principles revisited
- Engaging Self Agency through Rich Story Development.
10:30- 12:00. The Practice of Listening
- Listening in relation to: the problem story
- Openings to the preferred story
- Listening in relation to: the preferred story
- The Position of the Therapist
- From the ‘known and familiar to what is possible to know’
DAY 2
9:00- 10:15 Responding to Trauma
- Finding that which has been accorded value that has been transgressed,.
- The ‘absent but implicit’
- Links between the narrative approach and Memory Theory
- Implications for practice.
- Discourse and Deconstruction
- Failure Map.
Kaksipäiväisessä workshopissa osallistujat voivat syventää ymmärtämystään narratiivisesta metaforasta terapiassa. Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään ihmisten traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Workshopissa voi myös kerrata rikastuttavalla tavalla narratiivisen työtavan perusmenetelmiä. Koulutus sopii henkilöille, jotka eivät vielä tunne tätä työtapaan, mutta myös niille, jotka haluavat syventää ymmärtämystään siitä.
Kun ihmiset tutustuvat narratiiviseen lähestymistapaan, he soveltavat sitä usein innokkaina työssään. Havaittuaan että se sopii myös omaan henkilökohtaiseen etiikkaan, terapeutit alkavat yleensä kokeilla narratiivista työskentelyä. Usein käy kuitenkin niin, ettei se suju heti helposti ja joustavasti. Silloin voimme kokea epäonnistuneemme terapeutteina. Workshopissa käsitellään yleisimpiä sudenkuoppia, joihin terapeutit saattavat juuttua ja tutustutaan menetelmiin, joiden avulla hankaluuksista voi selvitä. Näitä ovat esimerkiksi:
- Ulkoistavat keskustelut ja tavat, miten niissä voi joutua sivuraiteille.
- Suotuisiin tarinoihin johtavien avautumien kuunteleminen ja miten näistä ”aukoista” voi rakentaa entistä moniulotteisempia tarinoita.
- Keskustelut, joissa se, mitä ihminen suotuisimmillaan on, määrittyy ns. identiteetin maisemassa. Tämä tapahtuu liikkumalla tutusta kohti sitä, mitä on mahdollista tietää arvojen, toiveiden ja sitoutumisten kautta.
Tutkimme myös narratiivisen lähestymistavan yhteiskunnallisuutta. Tämä tehdään kiinnittämällä huomiota työmme eettisyyteen ja erityisesti siihen, miten asemoidumme suhteessa niihin ihmisiin, jotka tulevat luoksemme. Tällöin korostuvat erityisesti ne työtavat, joissa terapeutti ei ole prosessin keskiössä, vaan antaa keskusteluissa ihmisten itse olla asiantuntijoita oman elämänsä suhteen.
Wokshopissa käsitellään niin ikään Michael Whiten ajankohtaisia ajatuksia sitä, miten traumatyötä voidaan tehdä narratiivisesti. Silloin luodaan mahdollisuuksia kytkeytyä uudella ja elähdyttävällä tavalla trauman synnyttämään hauraaseen ja ohueen käsitykseen itsestä. Kun ihmiset ovat hyväksikäytön, väkivallan tai kidutuksen kohteina käyneet lävitse traumaattisia kokemuksia, he menettävät usein yhteytensä tuttuun ja arkea ylläpitävään käsitykseen itsestään. Muistikuvat voivat dissosioitua ja elämä voi tuntua sarjalta epätoivon ja tyhjyyden kokemuksia.
Tarkastelemme myös lyhyesti yhteyksiä, joita narratiivisella työtavalla on erityisesti Russell Mearesin muistiteorioihin.
Koulutuksessa Maggie tulee opettamaan narratiivisia menetelmiä, joiden avulla traumoja kokeneet ihmiset voivat uudelleen ottaa elämänsä haltuunsa ja määritellä sen entistä enemmän suotuisten minäkäsitysten kautta. Näin vaihtoehtotarinat antavat mahdollisuuden nähdä ja kokea traumaattiset kärsimykset ikään kuin todisteena kaikesta siitä, mitä henkilö syvästi arvostaa ja pitää elämässään merkittävänä. Käytännössä tämä tapahtuu terapeuttisin keskusteluin, joissa ihmiset saavat mahdollisuuden toisten avulla määritellä uudelleen identiteettinsä (definitional ceremony), nähdä ja kokea vielä näkymättömän nykytilanteessaan (absent but implicit) ja rakentaa vaihtoehtoista tarinaansa moniulotteiseksi (re-authoring).
Terapeuttisissa keskusteluissa näitä työtapoja voi soveltaa laajemminkin. Ne tarjoavat käyttökelpoisen perustan aina kun kohtaamme työssämme tuskan, surun ja menetyksen tarinoita.
