Onko ratkaisukeskeinen psykoterapia pelkkää lyhytterapiaa

Onko ratkaisukeskeinen psykoterapia pelkkää lyhytterapiaa?

Virpi Hongisto

23.3.2017

Ratkaisukeskeinen terapia on alun perin ollut lyhytterapiaa, ja nykyisinkin monissa yhteyksissä se mielletään lyhytterapiaksi. Lyhytterapiaan viittaa myös englanninkielinen brief therapy ‑käsite. Vertailukohtana on ollut aikoinaan pitkä psykoanalyyttinen terapia, jonka vaihtoehdoksi ratkaisukeskeinen suuntaus syntyi.

Kehitys Suomessa on vienyt ratkaisukeskeiset psykoterapeutit toteuttamaan Kelan psykoterapioita. Riippumatta terapiasuuntauksesta Kela on määrittänyt terapian kestoksi kuntoutuspsykoterapiassa tarpeen mukaan 1–3 vuotta. Osalla psykoterapeuteista on myös sopimus vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta, jonka lähtökohtana on pitkäaikainen terapian tarve, eikä sen kestosta ole varsinaisesti määritelty suositusta.

Oman kokemukseni mukaan ratkaisukeskeinen viitekehys, johon on mahdollisesti integroitu muita menetelmiä, on ollut toimivaa ja hyödyllistä myös pitkäaikaista kuntoutusta tarvitseville asiakkaille. Heitä ovat esimerkiksi ihmiset, joilla on oppimisvaikeuksia, kehitysvamma, neuropsykiatrisia häiriöitä tai kroonistuneita psyykkisiä ongelmia. He ovat hyötyneet ratkaisukeskeisyydestä, joka on selkeä, helposti ymmärrettävä, läsnäoleva, kuunteleva ja normalisoiva terapiamuoto. Ratkaisukeskeisen terapian avulla he ovat löytäneet taitoja selviytyä erilaisista elämän haasteista. Vaikeiden haasteiden edessä ei kuitenkaan voi olettaa, että muutama ihmekysymys riittäisi, vaan työ on pitkäjänteistä ja kärsivällisyyttä vaativaa.

Kelan tukemaan psykoterapiaan tulevat ihmiset ovat elämässään varsin vaihtelevissa tilanteissa. Jollakin saattaa olla takanaan elämänsä ensimmäinen muutaman kuukauden masennusjakso, toisella taas kroonistuneita oireita ja merkittäviä haasteita toimintakyvyssä. Ajatus, että samankaltainen muutaman kerran tai muutaman kuukauden kestävä lyhytterapia toimisi samalla tavalla kaikilla, on epärealistinen. Jos ongelmat ovat pitkään jatkuneita, ei niistä yleensä toivutakaan hetkessä.

Psykoterapiakoulutuksien lisäännyttyä terapeutit saattavat käydä useamman eri suuntauksen koulutuksia tai muuten integroida eri suuntauksien menetelmiä työssään. Tämäkin seikka puoltaa ajatusta, että jako pitkä- ja lyhytkestoiseen terapiaan on aikansa elänyt ja epätarkoituksenmukainen.

Vastaavasti muutkin kuin ratkaisukeskeiset terapeutit tekevät myös lyhytterapiaa, suuntauksesta riippumatta. Esimerkiksi työterveysasemalla saatavan lyhytterapeuttisen keskusteluavun käyntimäärä on usein rajattu esimerkiksi 5–10 kertaan. Tällöin on kyseessä johonkin tiettyyn teemaan tai ongelmaan keskittyvä fokusoitu prosessi. Lyhytterapia voi rakentua monenlaisista suuntauksista tai menetelmistä, ei pelkästään ratkaisukeskeisistä.

Ratkaisukeskeisiä psykoterapeutteja on huolettanut eri suuntausten jyrkkä jakaminen lyhyt- ja pitkäkestoisiin terapioihin. Tällaista jakoa ovat toteuttaneet esimerkiksi muutamat sairaanhoitopiirit kilpailutuksissaan. Voimavara- ja ratkaisukeskeistä psykoterapiaa ei voi nimittää vain lyhytterapiaksi. Jatkossakin meidän on huolehdittava, että ratkaisukeskeisen terapian mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollossa nähdään myös pitkäkestoisissa prosesseissa.

Virpi Hongisto sosiaalipsykologi (YTM), psykoterapeutti Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Ratkes ry:n varapuheenjohtaja