Mitä ratkaisukeskeisyys on antanut työhöni?

Mitä ratkaisukeskeisyys on antanut työhöni?

Katja Kiiski

8.11.2016

 
Aloittaessani 2000-luvun alkupuolella ensimmäisessä projektissani sosiaali- ja terveydenhuollon seutukehittäjänä olin todella innoissani uudesta työstäni. Sisältyihän siihen unelmatyöni elementit: koulutusta vastaava työ, itsenäisyys, uuden toimintatavan suunnittelua ja kehittämistä, verkostoitumista ja yhteistyötä, selvitysten tekoa, matkustelua ja koulutusmahdollisuuksia.
 

Pidin jo silloin tärkeänä yhteistyötä ja verkostoitumista. Minulle nämä käsitteet merkitsivät yhteistä oppimista ja kehittämistä. Oli innostavaa olla mukana prosesseissa, joissa erilaisten ihmisten osaamisesta syntyi uusia ratkaisuja. Mottona työssäni toimikin eräästä projektikoulutuksesta saamani ajatelma:

”Idea on olemassa olevien tietojen uusi yhdistelmä. Auringon alla ei ole mitään uutta, on vain uusia yhdistelmiä”.

Muutaman vuoden jälkeen havahduin pohtimaan kehittämistyön tapaa, joka siihen(kin) aikaan yleisesti tapahtui ylhäältä alas. Mielestäni kaikkia, joihin kehittämisprosessi vaikutti, ja heidän ajatuksiaan ei huomioitu riittävästi kehittämistyössä. Osallistava kehittäminen ei vielä ollut kokemukseni mukaan yleistä. Pohdin myös miksi monet muutoshankkeista epäonnistuvat. Aloin kaivata uusia välineitä ja ihmisläheisempää työskentelytapaa työhöni.


Ennen ratkaisukeskeistä koulutusta tutustuin työ- ja organisaatiopsykologiaan. Löysin perusteita ajatuksilleni ja kehittämistyölleni osallistavasta kehittämisestä ja siinä mukana olevien kuulemisen tärkeydestä sekä näkökulman vaihtamisen tärkeydestä. Kehittämistyössä on kuunneltava käytännön toimijoiden puhetta pitäen heidän puhettaan totena. Erityisesti muutosprosessien onnistumisessa kommunikoinnilla on merkittävä rooli. Myöhemmin tajusin, että työurani alussa omaksumani periaatteet olivat hyvin ratkaisukeskeisiä.

Ratkaisukeskeisen työnohjaajakoulutuksen aikana otteeni projektityössä muuttui. Opin uudella tavalla luottamaan prosessiin ja kestämään projektityöhön kuuluvaa epävarmuutta ja keskeneräisyyttä sekä ajattelemaan, että projektin aikana aikaansaatu riittää - ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, tarpeeksi hyvä riittää. Aloin aiempaa enemmän korostaa kehittämistyössä ja muutoksessa mukana olevien kuulemista ja osallistamista. Vaikka tämä vaatii enemmän aikaa, on tulokset kestävämpiä. Lisäsin työhöni tarkentavia kysymyksiä enkä olettanut tietäväni. Erityinen vaikutus työhöni on ollut ratkaisukeskeisellä tavoitteen muotoilemisella - ongelmasta muutostoiveeksi, avoimilla kysymyksillä, kuuntelemisella, ei tietämisen -periaatteella ja ratkaisukeskeisellä swot:lla. Palaveri- ja kokouskäytännöt jäsentyivät sen ymmärtämisellä, että kokouksesta erotetaan omat aikansa tiedotettaville asioille, päätettäville asioille ja keskusteltaville asioille. Näillä menetelmillä vuorovaikutus lisääntyi ja kehittämistyön prosessi selkiytyi.

Ratkaisukeskeisenä työnohjaajana ajattelu- ja työtapa on korostunut vielä enemmän. Ratkaisukeskeisen työotteen toimivuudesta ja sen hyödyistä olen saanut vahvistusta asiakaspalautteista. Lisäksi olen osallistunut tämän vuoden aikana ASFIO:n (Association for Solution Focus in Organizations) sertifiointiprosessiin, jossa tein työnäytteen työnohjausprosessista. Tehdessäni työnäytettä sain innostavan muistutuksen siitä, miten hyvin ratkaisukeskeinen ajattelu menetelmineen toimii.